Kotona vesivahinkojen raiskaamassa Puu-Vallilassa 17.2.10
Rakas blogi
Kirjoitan tänne jälleen vaikka nettisivut eivät vielä ole edes auenneet. Yllättäen koodauksessa on jotain ongelmia joihin liittyy outoja termejä. Antaa viisaampien ratkaista nämä asiat. Sivut aukeavat sitten ajallaan.
Helmikuu on ollut juuri niin mielenkiintoinen ja raskas kuin odotinkin. Kuitenkin vasta huomenna alkaa todellinen testi eli neljän abiristeilyn putki. Opiskelijaristeilyt ovat oma outo maailmansa. Suomalainen juro kansa karnevalisoituu isolla kädellä ja jälki on pelottavaa. Minulle menoa oli aluksi vaikea ymmärtää. En itse ollut ikinä nuorena moisilla risteilyillä ja olen tutustunut kulttuuriin vasta työn kautta.
Viime viikolla olin kahdella peräkkäisellä GooM-risteilyllä. Päähän on jäänyt kummallinen potpuri laivan tapahtumista: kalukukkaroisia miehiä, haalarimerkkejä, peruukkeja, promotiskejä, dj:t jotka soittavat ja laulattavat frööbelin palikoita, satunnaisissa paikoissa vilkkuvia tissejä, sammuneita hahmoja kummallisissa vaatteissa sekä asennoissa, taiderockia soittava herra Ylppö, oksennuksen hajua alakannella, omituisia kohtaamisia hississä, pilluvitseille taputtavia ja ulvovia teekkareita… Goom on risteily jossa ei ole mitään järkeä. Se olisi helppo haukkua tapahtumaksi, jota ei enää ikinä saisi järjestää. Outoa tapahtumassa on kuitenkin se, että kaiken hulluuden keskellä ihmiset vaikuttavat loputtoman onnellisilta. Ventovieraat avautuvat toisilleen ja kokevat vapauttavaa yhteisöllisyyttä muun muassa kalsariviuhahduksessa, joka on muuten Goomin ainoa tapahtuma jossa ihmisillä on vaatteita päällä. Ne jotka väittävät etteivät suomalaiset osaa small talkia voivat käydä seuraavalla Goomilla tarkistamassa kantansa. Ja kun small talkin tason on kerran nähnyt, niin ei sitä meidän mantereen valtakulttuuriin edes kaipaa.
Goomilta palasin suoraan keikalle kahteen kanaan. Katsojina oli yksi firmaporukka ja kolme pariskuntaa. Kaikki viettivät hienostunutta iltaa puvut päällä. Hetki meni lavalla ennen kuin löysin tavan esiintyä ihmisille joilla oli vaatteet päällä ja puheessa myös konsonantteja. Samat jutut näitäkin ihmisiä silti nauratti. Ehkä heidänkin pinnan allaan yllättävän lähellä on Tallinnan laivan karaokessa kerran vuodessa vapautuva sisäinen goomilainen.
Nyt istuskelen kotona sitkeässä flunssassa. Stereoissa soi liian kovalla uusi Stam1nan levy. Toimii! Huomenna astelen jälleen rinkka selässäni laivaan josta siis palaan neljän vuorokauden kuluttua tavattuani noin 10 000 abiturienttia. Vedän laivalla komiikan lisäksi yllättäviä dj Jallun heavy-hetkiä aina kun oikeat tiskijukat antavat laitteensa käyttööni. Yhtä työhommaakin reissussa pitäisi suunnitella. Otan siis muistiinpanovälineet mukaani ja lukittaudun keikkojen välillä hyttiini työskentelemään… Niin varmaan.
Toivotan itselleni voimia. Kirjoitan reissusta kommenttia sitten syssymmällä.
PJ