29.4. Kiertueen viimeinen rutistus
Viimeinen kiertueviikko on onnellisesti takana. Sen aloitti Helsingin Bellyn noin kahdenkymmenen hengen yleisölle vedetty keikka ja lopetti Kuopion Henry´s pubin hieman sataa henkeä suurempi sunnuntaiyleisö. Välissä piipahdin Raahessa, Kemissä ja Oulussa. Tulipahan ainakin reissattua.
Bellyn keikka vaikutti ennen lavalle menoa täysin mahdottomalta. Viisi minuuttia ennen shown alkua laskin paikalla olevan 11 minulle tuntematonta ihmistä. Soitin tuottajalle ja kysyin lupaa keikan peruuttamiseen. Sitä ei onneksi tullut.
Heti ensi hetket lavalla osoittivat, että vaikka väkeä on vähän, ovat kaikki kuitenkin täysillä mukana esityksessä. Keikasta tuli todella rento ja hyväntuulinen. Pienin yleisö sai nähdä mielestäni kiertueen parhaan vedon. Insinöörin urasta haaveilevat nuoret ja englanninkielinen kaveri seikkailivat jutuissa mukana pitkin iltaa. Ilomantsin miehellekin jäi luultavasti ihan mukavia muistoja tältä Helsingin reissulta. Kiertueen päätösviikko alkoi siis hyväntuulisesti. Oli hyvät lähtökohdat mennä pohjoiseen jossa minulla on jopa yleisöä.
Raahen Rytmikellarissa oli jälleen kerran täyttä ja hikistä. Yleisö eli esityksessä voimakkaasti mukana. Se oli hauskaa ensimmäisellä puoliajalla ja raivostuttavaa toisella. Ihmiset kertoilivat kesken esityksen pitkiä anekdootteja Raahen historiasta. Eikö näillä yksinäisillä sieluilla ole kotona ketään kuuntelemassa. Kenneleistä ympäri suomen voi ostaa koiria. Niille on hyvä puhua kaikki mitä sydämellä sattuu olemaan. Minua ei työaikana kiinnosta.
Kemissä oli myös tupa täynnä. VR:n toiminnasta johtuen olin Rautatieasemalla kahdeksan minuuttia ennen keikan alkua. Rynnin suoraan lavalle ja vedin esityksen pois kuleksimasta. Johtuen hieman hätäisestä valmistautumisesta ei illasta jäänyt minulle oikein mitään muuta mieleen kuin kiire. Ainahan Kemissä kuitenkin hyvin menee eli meininki oli nytkin varmasti ihan jullillaan.
Oulussakin täyttä. Paikalla oli kiertueen parhaimmin pukeutunut yleisö ja pahimmat häiriköt. Oli mielenkiintoista esiintyä kun enin osa katsojista vietti kulttuuri-iltaa ja pesulatyöntekijöillä oli jo vappu menossa. Ensimmäinen puolisko oli täyttä härväystä ja toinen taas meni turhankin tiukasti käsikirjoituksen mukaan. ”Yhden tähden ilta” kuitenkin tilattiin Rioon uudestaan Marraskuuksi. Katsotaan miten silloin lähtee.
Sunnuntai oli toivoa täynnä. Keikkapaikkana Kuopion legendaarinen Henry´s pub ja luvassa kiertueen loppubileet Suomen kovimman coverbändin ”Kotiteollisuus plays Kotiteollisuus” tahdittamana.
Matka Oulusta Kuopioon oli yhtä tuskaa. Junassa vieressäni istui varsinainen painajaisanoppi Lappeenrannasta. Monologi hänen sukunsa vaiheista alkoi Oulussa kello 10.05 ja päättyi Kuopiossa kello 16.20. Miksi tämänkin junan piti kulkea roudan takia tunteja myöhässä. Mieluummin menisin ryminällä pusikkoon kuin kitinää kuunnellen Kuopioon. Nyt toisaalta tiedän, että hänen miniällään on leveä perse, veljen auto juuttui ojaan ja 70-luvulla joku Martti myi lihaa halvalla. Monologissa oli vielä encorekin mukana. Seurassani matkustanut taiteilija Hukkanen erehtyi antamaan mammalle numeronsa, johon tämä tarinoiden Kymijoki – vuolaasti virtaava, mutta pahoin saastunut – soitti heti kun olimme junasta poistuneet. Oli jäänyt vaivaamaan, että oltiinko me se Nivala X siitä X Factor ohjelmasta?
Kuopiossa alkoi jännittää. Kiertueen päätös alkoi tuntua elämää suuremmalta keikkatapahtumalta. Jännitystä lisäsi se, että olin hoitanut paikalle bändin ja myös kavereita matkasi tilaisuuteen eri puolilta Suomea.
Henry´s pubin alakerta näytti valmistautuvan enemmän minifestareihin kuin yhden koomikon iltakeikkaan. Paikalla oli valonainen, äänimies, ravintolan porukat Hannun johdolla, Suomen kovimmat komiikkatuottajat Zaani sekä Ville, taiteilija Hukkanen ja tietysti kuuden hengen ryhmänä liikkunut Kotiteollisuus plays Kotiteollisuus. Oli soundcheckiä, taustakankaita ja mainosstandeja. Toimittajat tekivät tilanteesta klippejä nettiin. Ville suunnitteli valonaisen kanssa armottoman savu- ja strobohässäkän sisääntuloani varten. Oli suuren maailman meininkiä. Jännitys ei kaikonnut. Tuli olo, että homma on mennyt hieman överiksi.
Illan koittaessa paikalla oli 124 lipun maksanutta ja pitkä liuta vieraslistalaisia. Tilanne oli siis mainio. Taustanauha soi ja astelin aivan armottoman savupilven keskelle. Spotti syttyi, heitin ensimmäisen jutun… ei mitään reaktiota yleisön suunnalta. Hämmennyin. Keikka oli etukäteen kasvanut pääni sisällä huikeimmaksi mitä tulisin ikinä vetämään. Tajusin, että yleisön odotusarvot eivät olleet niin kovat. Heille kyseessä oli joku sunnuntain iltakaljoittelun ohessa katsottava komiikkapläjäys.
Alkukeikan kynsin oikein huolella pohjamutia. Ensimmäiset kymmenen minuuttia menivät ilman yksiäkään kunnon nauruja. Pikkuhiljaa improjen kautta sain tilannetta haltuun ja tauolle lähdettiin ihan kohtuullisessa tunnelmassa.
Toisella puoliskolla meno parani huomattavasti. Silti omista ennakkopaineista johtuen olin koko ajan hieman paniikissa siitä, että keikka ei kunnolla räjäytä salia. Vasta yleisön vaatiessa raivokkaasti encorea tajusin, että osa on tainnut jopa pitää esityksestä. Tuntui mahtavalta.
Minun keikan jälkeen päästiin asiaan. Kotiteollisuus plays Kotiteollisuus tykitti valtavalla taidolla, karismalla ja asenteella kymmenen Kotiteollisuuden tunnetuimpaan tuotantoon kuuluvaa hittiä. Olin onneni kukkuloilla. En olisi muutama vuosi sitten osannut aavistaa, että joskus koittaa päivä jolloin suomen parhaan rokkibaarin alakerta on varattu minun soololle, jossa vierailee yksi ehdottomista suosikkibändeistäni. Kiitos ravintolan ja bändin väelle. Toteutitte unelmani.
Erikoismaininnan illasta ansaitsee Jape Grönroos. Mies matkusti halki Suomen ollakseen lähellä kiertueeni loppubileitä. Hienoa toimintaa.
Kuopion juhlat jatkuivat sen verran rauhallisissa merkeissä, että tiistai-iltana suljin silmäni Lappeenrannassa.
Ps. Viimeisestä illasta tulee Ville Walleniuksen kalliilla iPhonella ottamia kuvia galleriaan. Kannattaa katsoa.
PJ